Golfkenttä on alue, jolla pelataan golfia ja harrastetaan siihen liittyvää oheistoimintaa. Kentän varsinainen pelialue on golfrata, ja sen lisäksi kentällä on usein driving range ja harjoitteluviheriö lämmittelyä ja harjoittelua varten sekä omia polkuja golfautoille. Maailmassa on arviolta 38 000–40 000 golfkenttää yli 200 maassa, ja Yhdysvalloissa niistä sijaitsee yli 40 prosenttia. Tässä artikkelissa käymme läpi, mistä golfkenttä koostuu, miten par-luvut määräytyvät ja miten golfkentät ovat levinneet Suomeen.
Golfrata ja sen reiät
Golfradalla on yhdeksän tai 18 reikää. Reiäksi kutsutaan sekä kentän jaksoa että sen lopussa olevaa maahan kaivettua koloa. Reiät on numeroitu, ja ne pelataan kierroksen aikana numerojärjestyksessä. On myös kenttiä, joilla reikiä on epätavallinen määrä, kuten 12 tai 14, ja joillakin kentillä reiät jakavat väyliä tai viheriöitä keskenään.
Ratojen pituudet vaihtelevat suuresti. Yhdysvalloissa 18-reikäinen rata voi olla kokonaispituudeltaan jopa 6,5 kilometriä, kun taas yhdeksänreikäinen rata voi olla vain 1,2 kilometriä pitkä. 18-reikäinen kenttä jaetaan perinteisesti etuysiin (reiät 1–9) ja takaysiin (reiät 10–18). Vanhoilla linksikentillä, kuten St Andrewsin Old Coursella, reiät voivat kulkea yhtenä pitkänä lenkkinä klubitalolta poispäin ja takaisin. Uudemmat kentät rakennetaan usein niin, että kumpikin ysi alkaa ja päättyy klubitalolle, jolloin pelkän yhdeksän reiän kierroksen pelaaminen on helppoa.
Tiiauspaikka, väylä, karheikko ja viheriö
Jokaisella reiällä on tiiauspaikka, väylä, puttausviheriö ja reikä. Avauslyönti suoritetaan tiiauspaikalta. Yhdellä reiällä on yleensä neljä tiiauspaikkaa, jotka ovat kaukaisimmasta lähimpään väreiltään valkoinen, keltainen, sininen ja punainen, ja pelaajat käyttävät oman tasoituksensa mukaista teetä. Tiiauspaikka on mahdollisimman tasainen ja usein hieman ympäröivää väylää korkeammalla. Kaksi merkkiä osoittaa alueen rajat, ja alue ulottuu kahden mailanmitan verran merkkien taakse. Pallo on asetettava ja lyötävä tämän alueen sisältä.
Väylä on suorin tie tiiltä viheriölle. Väylällä ei ole puita, ja ruoho on siellä lyhyempää kuin sitä ympäröivässä puolikarheikossa ja karheikossa. Karheikon ruoho on leikattu korkeammaksi ja on usein karkeampaa, joten sieltä lyöminen on vaikeampaa. Kaikki väylät eivät ole suoria: vasemmalle tai oikealle kääntyvää reikää kutsutaan englanniksi nimellä dogleg, ja kahdesti kääntyvää reikää nimellä double dogleg.
Väylän reunoilla ja viheriön ympärillä voi olla hiekkaesteitä eli bunkkereita sekä luonnonesteitä, kuten puita, lampia ja puroja. Väylän päässä on viheriö, jonka ruoho on leikattu hyvin lyhyeksi. Viheriöllä oleva reikä on läpimitaltaan 10,8 senttimetriä ja vähintään 10 senttimetriä syvä, ja siihen on usein pystytetty lippu kertomaan sen sijainti.
Par-luvut ja kentän pituus
Jokaisella reiällä on pituuden perusteella laskettu par-luku eli lyöntimäärä, jolla reiästä tulisi kohtuudella selvitä. Suomenkielisen Wikipedian mukaan par 3 -reikä on enintään 220 metriä, par 4 on 220–430 metriä ja par 5 on 430–630 metriä. Sitä pitemmät par 6 -reiät ovat harvinaisia. Par-lukuun sisältyy oletus kahdesta puttauksesta viheriöllä. Pituuden lisäksi par-lukuun voivat vaikuttaa esimerkiksi korkeuserot, maasto ja esteet. Yleisimpiä 18-reikäisiä kenttiä ovat par 70-, par 71- ja par 72-kentät. Japanissa Satsukin kentällä ja Ananti CC:llä on jopa par 7 -reikiä.
Golfkentän suunnittelu
Golfkenttäarkkitehtuuria pidetään omana alanaan, vaikka se onkin lähellä maisema-arkkitehtuuria. Kentät seuraavat usein alkuperäistä maastoa, mutta jonkin verran muokkausta tarvitaan aina, ja bunkkerit rakennetaan yleensä erikseen, ellei maastossa ole niitä luonnostaan. Viheriöt pyritään sijoittamaan lähelle seuraavan reiän tiiauspaikkaa, jotta kävelymatkat pysyvät lyhyinä, ja lyhyitä ja pitkiä reikiä vuorotellaan. Monet vanhat kentät ovat linksejä, usein rannikolla: ensimmäiset golfkentät perustuivat hiekkadyynien maastoon, jossa heinät peittivät maan ja tuuli puhalsi mereltä.
Ympäristövaikutukset
Golfkentät vaativat runsaasti kasteluvettä, mikä voi kuivilla alueilla johtaa veden puutteeseen ja pohjaveden suolapitoisuuden nousuun. Tropiikissa kentillä saatetaan käyttää paljon lannoitteita ja torjunta-aineita, ja kentät vievät myös paljon tilaa. Siksi uusissa ympäristövastuullisissa suunnitteluperiaatteissa korostetaan, että kentän tulisi sopia maisemaan ja olla samalla myös ympäristölle hyödyksi.
Golfkentät Suomessa
Suomen ensimmäinen 18-reikäinen golfkenttä on Helsingin Talin kenttä, joka laajennettiin täysimittaiseksi vuonna 1952. Toinen täysimittainen kenttä avattiin Espooseen vuonna 1982. 1980-luvun lopulla kenttiä rakennettiin paljon lisää, ja ensimmäinen pääkaupunkiseudun ulkopuolinen kenttä oli Aura Golf Turussa. Vuonna 2016 Suomen Golfliiton jäsenseuroilla oli yli 150 golfkenttää, joista pohjoisin sijaitsee Kittilässä.